Kun ihmiseltä kielletään yhteys. Toiseen ihmiseen. Kun se katkeaa. Kun se katkeaa se. Yhteys. Toiseen ihmiseen. Jättää jälkensä. Jättää jälkeensä jälkensä. Lumeen. Asfalttiin. Tai tai. Poskipäähän. Mustelman. Kun yhteys katkeaa se jättää jälkensä. Railon. Kuilun. Kuopan. A-a-aluskasvillisuuden peittämän petollisen kuopan. Minkä? Kuopan. Kuka sanoi? Juuri näin. Näin. Sar-sar-sarja. Mutta ilman katkosta merkkivirrassa emme tai siis itseasiassa merkkiä ei edes pääsisi syntymään. Harhailijaa. Irronnutta. Likainen pipo päässä. Mitä? Kädet taskussa. Rasvainen tukka. Ei pääsisi kysymään kuka mitä missä. Ilman sitä rakoa. Naarmua. Lohkeamaa. Pyhitä se. Joo enkä pyhitä. Siinä mitään sitä pysty pois selittämään kaunistelemaan että menetys jotenkin olisikin äkkiä saavutus. Estääkö se sitten sinua tavoittelemasta onnellisuutta? Tavoit-tavoit-tavoit. Ylipäätään. Ja elämän mielekkyyshän. Ihminenhän kokee nimenomaan elämänsä mielekkyyden usein tavoitteellisuuden. Että on tavoite. Ja pyrkimys siihen. Ja se pyrkiminen mah-mah-mahdollistaa ja ja ja. Jos nyt ajatellaan että roikutaan vaan jossain. Tukiverkossa? Ahaa! Tai että ravinto tulee suoraan letkusta ja palkankorotus ilman omia ansioita niin eihän se tunnu pian missään. Sitä alkaa kaipaamaan va-va-va... haasteita. Jos tutkitaan ryt. Jos tutkitaan ryt. Sitä rytmiä, jolla ihmiset puhutaan. Jolla puhutaan. Jolla puh. Voidaan havaita kuinka olennainen, kuinka olennaista on, kuinka on. Että ihminen. Esimerkiksi nyt kävellessään. Torilla, sanotaan. Sanotaan nyt vaikka torilla. Sanotaan nyt: torilla. Torilla. Jossa on niitä kiviä. Rinnakkain asetetuissa riveissä lukuisten vasarankilkkausten siihen kiinnittäminä. Jos ei nyt mennä siihen. Jos ei nyt lähdetä pohtimaan niitä prosesseja vaan pitäydytään tässä. Yritetään löytää, pitää, tämä tutkimus, jonkinlaisissa aisoissa. Toiston ja variaation sopivassa suhteessa saavuttaen kertautuessaan vaikutelman. Pyrkiessä vaikutelmaan. Jos nyt ajatellaan että puheessa. Että puheen rytmit, kielen virtauksessa ilmenevät hyppäymät ja väreilyt saavuttavat kertautuessaan merkitystenb kudelman joka kahtaalta läpivalaistuessaan. Meillä oli vähän puhetta dialogista. Dialogisen suhteen värjäämästä kudoksesta joka tarjoaisi hyvät mahdollisuudet draamalliseen. Esitelmään. Kuinka kieli, tai ihminen. Pyrkiessään hahmottamaan alati vaihtuvien vaikutelmien virrassa. Virratessa. Löytämään lauseen. Lauseen rakenteen. Tai: lausetta koossapitävän aineen. Aavistuksen lausetta koossapitävän aineen läsnäolosta. Hehkusta. Kohdatessaan struktuurin, kohdatessaan hehkun. Elävöittävästä hehkusta. Pyrkiessään osalliseksi elävöittävästä hehkusta. Lähestyessään repeämää. Josta tuulee. Tuulahtaa. Lähestyessään repeämän reunaa. Saavuttaessaan tunteen aineesta, jonka lävitse hehkuu, sitä elävöittäen.

Näissä rytmeissä esiintyvien henkilöitten, henkilöitymien amalgaameissa ja ristisiitoksissa. Pyrkiessään tunnistamaan henkilön. Matkalla. Pyrkiessään tunnustamaan henkilöllisyytensä, kykynsä löytää henkilö. Pitäytyessään rytmisessä kudoksessa, haluttomana henkilöitymään. Pyrkiessään luomaan tihentymiä. Pyrkiessään luomaan kielellisiä ajallis-avaruudellisia tihentymiä. Etsiessään luovan ilon lähdettä. Saada rauta puhumaan sulattamatta sitä kokonaan. Hyvässä lauseessa hehkuu tekijänsä leima. Hehkuu se kaaos, josta se kerran on noussut. Säilyttää tuoreutensa. Lähestyessään sitä kaaosta, jota kohti se on nouseva. Järjestys on välttämätön välivaihe matkalla autuaasta kaaoksesta toiseen autuaaseen kaaokseen. Silta rakennetaan. Silta puretaan. Tulee ilta, ja silta puretaan. Älä lymyile vaan hymyile. Päästä ilmoille paatuneen mielesi jankuttava kirous. Tao metalliin päivästä toiseen ja tulet näkemään sen järjestyksen, joka piti mieltäsi vankina. Luovan prosessin tuloksena syntynyt kudos hehkuu tekijänsä rytmiä ja lämpöä. Mikäli rytmiä ja lämpöä ei välity, tunnistaminen jää pinnalliseksi. Säröisyydet, karheudet, kulumat, suhteettomuudet, ilmareiät, ilmarei’istä loistava valo, häpeän hehku. Kielioppirikokset, rakkaus, uskottavat yksityiskohdat.

Mikä hänet saa pysähtymään pelin äärelle? Vaikka hän on jo omat rahansa pelannut, hän jää tuijottamaan toisten peliä – ollakseen edes jollain lailla pelissä mukana, vaikka vain katsojana. Voihan sitä aina valita mielessään numeron ja paljonko sille panostaisi ja sitten laskeskella mielessään paljonko olisi tullut tappiota tai voittoa. Voi samastua pelissä mukana oleviin. Pahinta on tietysti, jos oma onnennumero tulee heti kun on joutunut vetäytymään pelistä. Pahinta on ylipäätään joutua vetäytymään pelistä. Pahinta on joutua ulkopuolelle. Pahinta on joutua karkotetuksi jumalten keskuudesta. Olkoon Jumalat sitten kuinka epäoikeudenmukaisia, julmia tai oikukkaita, ne ovat kuitenkin jumalia: patarouva, ruutukuningas, ristivitonen... viisikymmentäkaksi jumalaa, jotka yhdessä muodostavat yhden Korttipakan Jumaluuden, jota ympäröi Pelin Henki ja jota palvotaan erilaisten sääntöjärjestelmien puitteissa, erilaisten alttareitten ympärillä erilaisilla pyhillä paikoilla, temppeleissä, kappeleissa, yksityisissä rukoushuoneissa.

Haluan heittäytyä sattuman armoille. Sattuma on minun jumalani. Haluan tuntea hänen läheisyytensä. Haluan kuulla hänen tuomionsa. Hetket ennen kohtalon määräytymistä ovat tiheimmät. Mitä lähemmäs tuomiota saavutaan, sitä intensiivisemmin tunnen olevani läsnä, tiedän paikkani maailmassa, tiedän, mitä tahdon ja mitä pelkään. Hetket ennen ensimmäisen kortin paljastumista... niin kauan kuin olet pelissä mukana, sinulla on mahdollisuus voittaa. Ja niin kauan kuin on mahdollisuus voittaa, on mahdollisuus voittaa uudestaan ja uudestaan. Voittamisen mahdollisuus on aina. Periaatteessa voittoputki voi jatkua vaikka kolmensadan käden ajan. Tuollainen voittoputki saattaisi yhdessä päivässä muuttaa koko loppuelämän. Se on äärimmäisen epätodennäköistä, mutta se on mahdollista. Värisuora on äärimmäisen epätodennäköinen, ehkä noin 1/100000. Kolme peräkkäistä värisuoraa on tähtitieteellisen epätodennäköinen, mutta niin kauan kuin se on mahdollinen, se on mahdollinen. Niin kauan, kuin olet mukana pelissä, tie tähtiin, näkyvyys Jumalaan on auki. Uhkapeluri, joka ei syystä tai toisesta pääse osallistumaan peliin, tuntee tulleensa jätetyksi vaille mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja päästä elämässä eteenpäin.